| |
1. TULIKÄÄRME
1
Ruotsalainen yliopisto halusi kutsua
minut joka kev& järjestett~ivään kirjallisuusseminaariin.
En ole kiinnostunut seminaareista, puhumattakaan kirjallisuuden
tntkimuksesta, mutta ajattelin kñyttää tilaisnutta
hyväkseni ja tutustua Ruotsiin, hin kulutkin kerran maksettaisiin.
Jostakin syystä, jota en nyt halua muistaa — taisi
olla niin, ettei ruotsalainen sosiaalidemokratia miellyttänyt
nhitä, jotka myönsivät matkustuslupia —
en päässytkään k~ymään Skandinaviassa.
Sitten rupesin soittelemaan ja kirjoittelemaan seminaarin
koordinaattorin Agnetan kanssa. Viestimme muuttuivat kerta
kerralta l~mpim~mmiksi. Sitä peliä Iatkni vuoden
ajan. Lähetin hänelle rnnojani. Sitten hän
tilasi itselleen Barcelonasta kirjani Trilogía
sucia de La Habana. Ryhdyttyi~n lukemaan sit~ hän
soitti minulle joka päivä. Änkytti kiihdyksissään
puheliniessa, ja jntussa alkoi olla jo varsin intiimi sävy.
Suotuisien yhteensattumien
johdosta vietin jonlun 1998 AIpeilla. Asuin valokuvaajaystäv~ttäreni
kanssa hirsimökissä vuorilla, mikä voi kunlostaa
rakkausrornaanilta. Mntta niin se vain oh. Eräänä
harmaan pilvisenä ja tuulisena päivänii otin
pan viski~ ja ystävättäreni knvasi minua. Aloin
päihty4i ja rupesin riistimaan. Ja tietenkin minulla
rupesi seisomaan, niin käy ama kun olen alasti ja joku
katsoo minua. Varsinkin jos katsojalla on kamera. Se toimii
joka kerta. Kuvista tuhi hyviä: minä ilkialasti
lumessa, aisa ojossa. Ystävättäreni kehitti
knvat seepiapaperille ja näytin niissä täydessä
erektiossa niin nuorelta ja hurmaavalta, etten voinut vastustaa
kiusausta, vaan lähetin yhden kuvista Agnetalle jouluksi.
Olen
viettelijä. Tiedän sen. Aivan kuten on parantumattonla
alkoholisteja, uhkapelureita sekä kahvin, tupakan ja
marihuanan orjia, kleptomaaneja ja niin edelleen, mina olen
parantumaton viettelijä. Joskus sisälläni asuva
enkeli koettaa hilhitä minua ja sanoo: »Pedrito,
älä ole tuollainen paskapää. Etkö
näe, että aiheutat naisille kärsimyksiä?»
Mutta silloin pikku paholainen hyppää esiin vastustamaan:
»Sen kun vain ¡atkat. Ovat edes hetken onnellisia.
Ja sinä myös. Alä yhtään tunhe syyllisyytta.»
Se
on pahe. Tiedän, että viettely on pahe siinä
missä muutkin. Eikä anotxyymeja viettelijäitä
ole olemassa. Jos sellainen seura olisi, se voisi ehkä
auttaa. Vaikken ole yhtään varma. Keksisin varmasti
jonkin tekosyyn lintsatakseni istunnoista, joissa pitäisi
seistä naama peruslukernilla kaikkien edessä, panna
käsi Raamatulle ja sanoa tyynestt: »Minä olen
Pedro Juan. OIen viettelijä. Ja tänään
on kulunut 27 päivää ilnian, että olen
vietellyt ketään.»
Maaliskuussa
olin taas Havannassa. Kaikessa rauhassa. Maalasin. Kokeilin
erilaisia kierrätysrnateriaaleja. Toisin sanoen jätteitä,
joita keräsin kadulta. Materiaalia oh yllin kyllin. Iltaisin
join rommia, polttelin sikaria ja viettelin milloin neekeritytän,
milloin mulatin. Palvon heitä. En am kirjoittaa tässä
siitä, miten mustat ovat ylempi rotu, koska se olisi
käänteistä fasismia, rriutta olen vakuuttunut,
että sekoittumista pitäisi olla enemmän Sitä
sietäisi edesauttaa. Tehdä enemntin mulattityttäjä
ja -poikia. Se volsi pelastaa rneidät. Siksi pidän
mustista naisista. Taj en nyt oikeastaan siksi, ej sitä
najdessa ajattele paskankaan vertaa kenenkään pelastamista.
Mutta minulla on pari hurmaavaa mulattitytärtä,
jotka vahvistavat teoriaani.
No
niin, oltiin sus jo maaliskuussa, kun Agneta järjesti
minulle uuden matkan Ruotsiin. Hän oil tavattoman tehokas
ihminen, mutta vaikutti muuten vähän omituiselta.
Runot, Trilogian kertomukset ja alastonkuva Alppien
lumimaisemista olivat saaneet hänen tolaltaan. Hän
soitti melkein päivittäin sanoakseen: »En
pystynyt viime yönä nukkumaan. Olet sekoittanut
minut. Onko kaikki totta, mitä kirjoitat?»
Ja
vastasin: »On. Minulia ej ole miel jkuvitusta.»
Mihin hän:
»Ohhh, tulethan keväällä, Pedro Juan?
Kajkki on valmiina. Tulethan?»
© Pedro Juan Gutiérrez
Vastata takaisin Etelän Peto |
