Uusia asioita elxässäni (kertomus) Pedro Juan Gutiérrez

AAMULLA postilaatikosta pilkisti ruusunpunainen kortti, se oli Mark Pawsonilta Lontoosta. Hän oli kirjoittanut siihen suurin kirjaimin: »5. kesäkuuta joku paskapää vei etupyörän fillaristani.» Siitä oli jo vuosi ja se suututti häntä edelleen. Muistin pienen klubin lahellä Markin asuntoa, missä Rodolfo strippasi joka ilta ja esitti eroottista tanssia samalla, kun minä soitin outoa mukatrooppista musiikkia bongoilla, kelloilla, kurkkuäänillä ja mitä nyt mieleen juolahti. Pidettiin hauskaa, juotiin ilmaista olutta ja saatiin 25 puntaa joka ilta. Sääli, että se loppui pian. Mutta mustalla Rodolfolla riitti kysyntää, ja hän lähti Liverpooliin opettamaan modernia tanssia. Minä jäin puille paljaille ja asustin Markin nurkissa kunnes kyllästyin ja palasin kotiin.

   Nyt opettelin ottamaan kaiken kevyesti. Ihminen voi tehdä vaikka miten paljon pikku virheitä eikä sillä ole väliä. Mutta jos virheet ovat isoja ja niistä tulee taakka, ei voi kuin yrittää olla ottamatta itseään vakavasti. Vain sillä tavoin voi välttyä kärsimyksiltä. Pitkittynyt kärsimys voi koitua kuolemaksi.

   Kiinnitin postikortin oveen, panin kasettinauhuriin Armstrongin »Snake Ragin», mieli keveni ja lakkasin ajattelemasta. Musiìkki estää minua ajattelemasta. Mutta tuo jazz teki vielä iloiseksikin, ja aloin tanssia yksikseni. Join aamuteen, kävin paskalla, luin pari Allen Ginsbergin homorunoa, ja ällistelin runoja »Sphincter» ja »Personals ad». I hope my good old asshole holds out. Mutten voinut ällistellä pitkään, sillä kaksi ystävää, vielä nuorukaisia, tuli kysymään, kumpi olisi parempi idea: purjehtia lautalla Cabo San Antoniosta kohti Cabo Catochea vai suoraan pohjoiseen kohti Miamia. Ne olivat suuren maastapaon päiviä kesällä 1994. Eräs ystävättäreni oli juuri edellispäivänä sanonut puhelimessa: »Kaikki miehet ja nuoret lähtevät. Siitä tulee vielä ongelma.» Ei se nyt ihan niin ollut. Moni jäi, koska ei kuitenkaan olisi voinut elää kaukana kotoa.

   No, minä olen purjehtinut Golfvrrassa ja tiedän sen olevan petollinen. Selitin heille kartan kanssa, ettei heidän pitäisi missään nimessä lähteä Meksikon suuntaan. Ja menin heidän kanssaan ulos katsomaan heidän suurta, kuuden hengen lauttaansa. Se oli kolmen lentokoneen renkaan päälle viritetty lauta- ja köysikyhäelmä. He aikoivat ottaa mukaan taskulampun, kompassin ja bengaalitulia. Toivotin heille onnea ja lähdin ajelemaan polkupyörällä. Ostin pari palaa melonia. Poljin entisen vaimoni luo. Olemme nykyään hyviä ystäviä. Ero sopi meille. Hän ei ollut kotona. Söin vähän melonia ja jätin loput sinne. Minusta on mukava jättää jälkiä. Panin loput jääkaappiin ja häivyin. Olin ollut siinä talossa liian onnellinen kahden vuoden ajan, siellä ei ollut hyvä olla yksin.

   Margarita asui lähellä. Emme olleet nähneet pitkään aikaan. Hän oli pesemässä vaatteita ja hikoili. Hän ilahtui ja aikoi mennä pesulle. Olemme joskus olleet salarakastavaisia - älkää kiinnittäkö sanaan liikaa huomiota, piti vain keksiä jokin tapa ilmaista asia - siitä on jo melkein 20 vuotta, ja nykyään kun näemme, rakastelemme ensin ja juttelemme sitten. En siis päätänyt häntä pesulle. Vedin vaatteet hänen yltään ja kuljerin kieltäini kaikkialla. Hän teki samoin, kiskoi minulta vaatteet ja kuljetii kieltään kaikkialla. Minäkin olin hiessä pyöräiltyäni pitkään auringossa. Hän oli tervehtvmässä ja lihomassa. Ei enää yhtä kuihtunut. Hänelä oli taas kovat, pyöreät ja lujat pakarat, 46 ikävuodestaan huolimatta. Mustat ovat sellaisia. Pelkkää jännettä ja lihasta, rasvaa tuskin lainkaan, ja virheetön, näppylätön iho. En voinut vastustaa kiusausta, joten leikin hetken hänen kanssaan ja kun hän oli saanut jo kolme orgasmia, panin häntä perseeseen. Hitaasti, kalu hyvin hänen omilla nesteillään liukastettuna. Tungin syvemmälle. Työntelin ja hieroin kädelläni hänen klitoristaan. Hän kärsi kaameita tuskia, mutta halusi vain lisää. Hän puri tyynyä, mutta puski takapuoltaan minuun päin ja pyysi, että työntyisin loppuun saakka. Mahtava nainen. Kukaan ei nauti niin kuin hän. Pysyimme pitkään kiinni toisissamme. Kun vedin kaluni pois, se oli paskainen ja häntä inhotti. Minua ei. Sisälläni asuva kyynikko on aina valveilla, se ei koskaan nuku. Seksi nyt vain ei ole kainoja sieluja varten. Seksi on nesteiden vaihtoa, sylkeä, paskaa, hiked, mikrobeja ja bakteereja. Tai sitten ei. Jos se olisi vain hellyyttä ja eteeristä henkevyyttä, se olisi pelkkä steriili parodia siitä, mitä se voisi olla. Ei käy. Kävimme suihkussa ja olimme valmüt juomaan kahvia ja juttelemaan hetken. Hän halusi, että lähtisin hänen kanssaan El Rincóniin. Hänen pitäisi täyttääi lupauksensa pyhälle Lasacukselle, ja hän pyysi minua lähtemään seuraavana päivää mukaansa. Hän pyysi itse asiassa niin hellästi, että suostuin. Se on kuubalaisessa naisessa ihmeellistä - varmaan samanlaisia on muuallakin, Amerikassa tai Aasiassa - hän on niin hellä, ettei koskaan pysty sanomaan ei, kun hän pyytää jotakin. Eurooppalaiset naiset ovat erilaisia. Niin tylyjä, että suorastaan tarjoavat miehelle mahdollisuuden sanoa: EI! Ja vielä tuntea itsensä sen pääe tyytyväiseksi.

   Palasin kotiin. Ilta oli jo viilenemässä. Minun oli nälkä. Vatsassani oli vain teetä, meloninviipale ja kahvia. Söin kotona palan leipää ja join lisää teetä. Olin jo tottumassa moneen uuteen asiaan ehmässäni. Olin tottumassa kurjuuteen. Ottamaan kaiken sellaisena kuin se tuli. Opettelin luopumaan ehdottomuudestani, sillä muuten en säilyisi hengissä. Olin aina elänyt jonkin puutteessa. Olin levoton, halusin kaiken yhtä aikaa ja kamppailin rajusti saadakseni enemmän. Olin oppimassa, ettei kaikkea tarvitse saada yhtä aikaa. Opin elämään melkein ilman mitään. Muuten ajattelisin yhä, että elämä on murheenlaakso. Nyt kurjuus ei enää tehnyt niin kipeää.

   Sitten Luisa soitti. Hän oli tulossa luokseni viikonlopuksi. Luisa on ihana nainen. Ehkä liian nuori minulle. Ja paskat. Mitä väliä sillä on. Alkoi sataa ja jyristä, tuuli puuskittain ja kosteus oli kammottava. Sellaista se on Karibialla. Ensin on aurinkoista, sitten yhtäkkiä alkaa tuulla ja sataa, ja huomaa olevansa keskellä pyörremyrskyä. Olisin kaivannut rommia, muttei ollut toivoakaan saada sitä. Kävin nukkumaan. Olin hiessä ja lakanat olivat likaiset, mutta pidän omasta hien- ja lianhajustani. Minua kiihottaa haistella itseäni. Ja Luisa oli tulossa. Taisin nukahtaa. Vaikka tuuli voimistuikin yhä ja kiskoi asbestisementtilevyjä katolta, en välittäinyt. Millään ei ollut väliä.

©Pedro Juan Gutiérrez

Uusia asioita elxässäni kuulua Likainen Havanna-trilogia.